Jääkiekon MM-vuonna alkoi itämään mielessä, josko kävisi tutustumassa Globenissa löylytetyn naapurimaamme valitettavan komeisiin tuntureihin. Vaellusseuduksi valitsimme leirikoulureissulla minulle tutuksi tulleen Ammarnäsin seudun ja siellä kohteeksi Norra Storfjälletin Norra Syterstoppenin, jolla korkeutta oli 1767 metriä ja jonka huippu oli yli kilometrin ympäristöään korkeammalla. Vaelluksen ajankohta venyi kuitenkin kahden vuoden päähän Globenin voittotunnelmista.



     Matkustimme Ammarnäsiin leirikoulua pitämään matkaavien Jyväskylän OKL:n opiskelijoiden bussilla.

     Kursivoitu teksti on suoraan päiväkirjasta.



21.8.

     Saavuimme eilen J-kylään kukin taholtansa. Illalla Mikon piti saada syödä niin paljon kuin jaksaa, joten kävimme Raxissa. Mikko söi 8 sliceä ja köntsän lasagnea.

Illalla kikatimme hervottomasti niin kuin 11-vuotiaat tytöt viikonloppuleirillä. Moni luulisi, että se loppui siihen kun Sami uhkasi näyttää mörököllin, mutta eipä vaan.

Suurin kliimaksi oli kuitenkin se, kun kävimme hakemassa Spar-kaupasta loput eväämme. Kassalla oli hauskaa, varsinkin myyjällä ja takana tulevalla tytöllä, kun Sami mainitsi, että "Mikko on varsinainen kulinaristi". Mikko nimittäin osti meidän eväät: 9 palaa leipää, purkin mehua ja 8 pakettia makkaraa. Varsinkin ne makkarat huvittivat, että mikä on se kolesteroli.

Nyt 5:54 istumme linja-autossa ja aurinko nousee. Luomme itsellemme mielikuvia siitä, kuinka olisi vaelluksella hienoa, kun olisi samanlainen auringonnousu, maa kuurassa, usvaa järven pinnalla, auringon oranssiseksi värjäämässä vedessä uiskentelisi karhu.


Ammarnäsissä olimme seitsemältä. Pienen kokoontumisen jälkeen lähdimme tallustelemaan noin 19:50. Tallustelimme noin 2 km ja noin 20:25 löysimme sopivan leiripaikan Gaisatjåkkenin juurelta, Stor-Tjulträsketin rannalta. Nii, sitä piti kirjoittaa, että täällä Ruotsissa sääsketkin on blondeja.




22.8.

     Heräsimme aamulla seitsemältä, kun Jaakon kello soi Suomen aikaan. Siirsimme yhteistuumin kellon paikalliseen aikaan ja nukuimme vielä tunnin.


Sami tiskaa. Aamu oli aurinkoinen.





Tauko paikassa nimeltä "Bro".


Lähdime aamulla 10:03 ja ensimmäistä taukoa pidimme 12:55 kuljettuamme noin 5,5 km. Kävelyvauhti oli aika leppoisaa. Aamulla paistoi aurinko, mutta puoleen päivään mennessä taivas muuttui pilviseksi. Aavistelimme sadetta.


On välillä hienoo, kun keltaisia lehtiä varisee alas. Välillä taas ei.
Önniäisiä ei oikein vissiin ole ollut.




Vanhaa asutusta matkan varrella.


Saavuimme perille leiripaikkaan Servestuganille 15:30. Ruotsalaisten erämaasysteemit herättivät suurta ihmetystä: yö kämpässä maksaisi 180 kr. Jos pelkästään laittaisimme ruokaa ja käyttäisimme kuivaushuonetta, maksaisi se 75 kr! Niin kurjaa meillä ei sateessa sentään ollut, että olisimme moiseen alistuneet: Täällä asuu yks ämmä (noita, se vetää tuolla jotain sadetanssia) joka on niin kuin töissä täällä. Mutta me kysyttiin, että kukas voitti toisen maailmansodan ja tultiin tänne pihalle. Nyt istutaan sitten teltassa ja ihmetellään, kun ulkona sataa kaatamalla. Sami ja Mikko ovat melankolisia ja mäkin voisin laulaa bluesia.

Tää olis aika kaanis paikka, mutta se ei teltan sisälle näy. Kääretorttu on suussasulavaa!!! Sami ja Mikko unelmoivat tuossa, että kun pääsevät laivalle, niin kuinka monta olutta juovat, ennen kuin menevät ostamaan karkkie. Joo ja tulipahan puhuttua ruotsia. Kun se noita kysyi, että mistä päin me tultiin, niin minä suuressa kielitaidonpuuskassani sanoin, että "vi går där, från Ammarnäs". Kielitaidosta sainkin sitten kuulla pitkin vaellusta.

Sään tylsyydestä johtuen rupesimme nukkumaan jo kahdeksalta.

12 km




Etusivu

Ammarnäs
Hammastunturi
Kaldoaivi 3
Kaldoaivi 2
Kaldoaivi 1
Muotkatunturit 2
Muotkatunturit 1
Paistunturit 3
Paistunturit 2
Paistunturit 1
Ukk-puisto