Vaellusajankohdaksi valikointui taas lokakuu. Mielestämme tällaiseen ajankohtaan, kun puissa ei ole enää lehtiä, vaellusalueeksi sopii parhaiten havumetsäalueen tunturiseutu, eli käytännössä Inarin seutu. Hammastunturin ympäristö ei ole googlauksen perusteella mitään kaikista yleisintä vaellusseutua, eikä itselläkään ollut siitä oman käden kokemusta kuin kelkkaillen Hammastunturilla ja Paskaluottumalla, sekä joitakin päiväreissuja alueen pohjoisreunalle. Odotettavissa oli tyypillisen nättiä Inarilaista mäntymetsää, mutta muuten reissu oli hyppy tuntemattomaan. Lopputulos oli se, että olin positiivisesti yllättynyt ja ehkäpä tällekin alueelle pitää vielä joskus palata!

Viime vuodesta viisastuneena... tai no... kumminkin, tuli valittua jalkaan kumpparit. Viime syksyn vaelluksella vaelluskengät olivat lumisohjossa kävelemisestä käytännössä märät koko vaelluksen ajan, joten sitä luuli tehneensä hyvän suunnitelman.
Kartta

12.10.

     Taas teltassa. Jätimme auton Suivakkojärvelle johtavan tien varteen ja jäimme yöksi Outa-Suivakon luoteispuolelle metsäautotien päähän. Pikkuisen ripeksii vettä ja lämpötila on vakio 10 astetta. Tuli hankittua Expedin Downmat 8 UL ja nyt sitten jännityksellä odotetaan tulevaa yötä ja uuden patjan toimintaa. Eipä tässä tähän hätään varmaan muuta.


13.10.

     Ysin jälkeen oltiin nukkumassa. Herätys oli puoli seiska ja ysiltä oltiin liikenteessä. Yöllä oli kova tuuli ja satoi vettä, mutta ilmeisesti aamutuimaan vähän luntakin.


Sen verran satoi yöllä lunta, että teltasta jäi jälki.

Köpöttelimme aika verkkaista tahtia. Eka kilometri oli hienoa kalliomaastoa, sitten tavallisempaa.


Outa-Suivakon luoteisreunan kallioita aamuvalossa.


Jossain vaiheessa aamua aurinkokin nousi.


Vaeltaja aamuauringossa.

Ruokataukolampien luona oli nättiä maastoa. Olisi melkein tehnyt mieli jäädä sinne leiriytymään. Olimme ruokapaikassa Pässimaselan koillispuolen nimettömillä pikkulammilla puoli kahdentoista aikoihin ja jatkoimme Illestipääjärven kämpälle yhden maissa.


Illestipääjärven kämppä, eli Sompion kämppä.

Kämpälle meni puoli tuntia. Oli niin hieno ilma, emmekä keksineet mitään tarvetta jäädä kämpälle, joten jatkoimme ylös Rautujärvelle.

Jälkiviisaana olisi voinut sanoa, että Rautujärven maasto ei ollut mitään erikoisen hienoa.

Kumppareista ei ole toistaiseksi ollut yhden puron ylittämisen lisäksi mitään etua. Aika kylmät ovat.

Rautujärvellä pilkoimme yhden tervaskannon ja teimme kunnon nuotion. Sää oli varsin aurinkoinen iltaan asti. Sitten pilvistyi. Lämpötila nollan kieppeillä. (9,6km)


14.10.

     Herätys venähti puoli kasiin, mutta silti olimme liikkeellä vartin yli yhdeksän. Kiipesimme Haukkapesäpäälle ja siellä pohjoispäässä olisi ollut hienon näköistä jos sää ei olisi niin pimeä. Ja varmaan kivoja leiripaikkojakin, jos olisi arvannut sinne asti kävellä.


Haukkapesäpään maisemia. Ei nyt mitään kovin ihmeellistä, mutta helppoa kävellä.


Jossain Haukkapesäpään eteläpuolella.

Samoin eteläpuolisilla Kaksoislammilla olisi ollut ihan nätti leiripaikka. Irralompolon yläpuolisilla kallioilla sitä vasta hienoja leiripaikkoja olisi ollut, ja jos sää olisi ollut hieno, niin siihen olisi jääty. Samoin rotko oli hieno. En voi olla liikaa korostamatta, että tuo kallioinen alue oli hienoa! Sää vain ei suosinut valokuvausta, ja muutenkin tuo maisema oli sellaista, että siitä oli vaikeaa saada kunnon kuvia.


Ruokatauolla.


Irralompolan luoteispuolella.

Kaikkien näiden hienojen leiripaikkojen jälkeen jatkoimme Pökkelönampumapään lammen kautta epämääräiselle suolammelle ja leiriydyimme noin viiden maissa. Paikka on just ja just standardit täyttävä ja vedelle on ehkä 100m. Ei kuitenkaan olisi jaksanut enempää. Viimeinen puoli tuntia Pökkelönampumapään lammelta meni jo epämukavuusalueelle. Sinänsä ihan hyvä. Sitten siis leiriydyimme ja samalla alkoi sataa lunta/räntää. (11,4 km)




Etusivu

Ammarnäs
Hammastunturi
Kaldoaivi 3
Kaldoaivi 2
Kaldoaivi 1
Muotkatunturit 2
Muotkatunturit 1
Paistunturit 3
Paistunturit 2
Paistunturit 1
Ukk-puisto