Vaikka edellisen Kaldoaivin jälkeen melkein teki mieli sanoa, ettei enää Kaldoaiville, niin vain ei malttanut.

Tämän vaelluksen alkuperäinen suunnitelma oli ikään kuin "best of Kaldoaivi" -tyyppinen vaellus, johon oli tarkoitus kerätä edellisten vaellusten parhaita paikkoja höystettynä uusilla mielenkiintoisilla kohteilla. Muutama hankalan maaston takia lyhyeksi jäänyt päivä ja useampi kurjan sään päivä typistivät kuitenkin suunnitelmia.

     Mitä on Kaldoaivi? Viinivertausta käyttääkseni Kaldoaivi on erämaiden Pinot Noir. Se on vaikeasti lähestyttävä, vaikeakulkuinen, hankala ja etäinen. Edellinen kohteemme Paistunturit on helposti lähestyttävä ja helppokulkuinen, turvallinen ja suurpiirteisempi.
     Kaldoaivin maasto on yksityiskohtaisempaa. Se on eri tavalla hieno kuin Paistunturit. Ehkä monivivahteisemmin, mutta sitä nähdäkseen pitää nähdä vaivaa ja sinne pääsy vaatii ponnisteluja. Kaldolle ei pääse helposti. Kaldoaivin ominaispiirteitä on kumpareet, kukkulat ja harjanteet. Jääkauden jäljet on helppo havaita. Kun Paistunturit ovat tasaista, karua ja helppokulkuista, yksi merkittävimmistä Kaldoaivin ominaispiirteistä on se, että vähäisessäkin maaston painaumassa on aina suota, kosteikkoa, mättäitä ja jokilaaksoissa pajukkoa - hankalakulkuista viidakkoa.
     Tämä johtuu Kaldoaivin kallioperästä, joka on emäksisempää kuin muualla pohjoisessa Lapissa. Emäksinen kallioperä vaikuttaa nimenomaan rehevään kasvillisuuteen.


Kartta

12.9.

     Ensimmäinen vaelluspäivä oli hieno. Ainakin aluksi. Aurinko paistoi ja ruska oli mahdottoman hienoa. Lähdimme liikkeelle Pulmankijärven eteläpäästä, Sevettijärvelle kuljettavan retkeilyreitin alkupisteestä.


Lähtöpiste Pulmankijärvellä.


Alkutaipale tietä pitkin. Aloimme aavistella, että ruska saattaa olla hienoa.
Tenojokivarressa se ei ollut mitenkään eriskummallisen värikästä.


Retkeilyreittiä kuljimme sillan jälkeen sen verran, että nousimme ylös töyräälle ja jatkoimme sitten siitä Pulmankijokilaakson reunaa etelään. Etenkin maaruska oli upeaa. Heti lähdön jälkeen ilmestynyt aurinko vielä kirkasti maiseman niin, että valokuvaaminen hidasti matkaa tosissaan.






Kyllä kelpasi kulkijan kulkea.


Laaksossa kiemurtaa Pulmankijoki.


Pulmankijärvi - Entinen Jäämeren vuono.


Roavvevarri dahjege.


Luossavarridahjegelle nousimme tietysti jyrkimmästä kohdasta. Luossajohkalla pidimme sitten ruokatauon ilman lepohetkeä. Jatkoimme jokivarren pusikkoa ylävirtaan löytääksemme ylityspaikan. Kuljimme ehkä noin kilometrin, ennen kuin sellainen jonkinlainen löytyi. Tähän ylitykseen loppuikin sitten vaelluksen kuvallinen dokumentointi. Ylityksen melskeessä Jaakon kamera otti sen verran tuntumaa Lapin vesistöön, ettei se siitä enää koskaan toipunut.


Luossajohkaa.


Viimeinen kuva tällä kameralla ennen kastumista.


Ylityksen jatkoimme vielä kolmisen kilometriä Moresveairoavvarrille pienen lammen rannalle.

Poltimme nuotiota yöhön asti. Taivas pilveni, joten tähdet ja revontulet jäivät näkemättä. Onneksi oli kuitenkin lämmin ja kuiva yö.

Matkaa kertyi 10,1 km.



Etusivu

Ammarnäs
Hammastunturi
Kaldoaivi 3
Kaldoaivi 2
Kaldoaivi 1
Muotkatunturit 2
Muotkatunturit 1
Paistunturit 3
Paistunturit 2
Paistunturit 1
Ukk-puisto