|
Ensimmäiselle kokemalleni reittien ulkopuoliselle vaellukselle lähdimme Brasilian voitettua neljännen jalkapallomaailmanmestaruutensa vuonna 1994.
Kohteeksi oli valittu Muotkatunturit. Nykyään alueesta on ihan Karttakeskuksen tekemä ulkoilukartta, mutta vielä tuolloin vaelsimme topografisten karttojen
"3823 Mutusjärvi" ja "3822+3824 Muotkatunturit" avulla. Kartat perustuivat toinen vuoden 1964 ja toinen vuoden 1968 kartoitukseen, mutta oli niitä sentään täydennetty
tiestöjen osalta vuosina 1969 ja 1977. No, maastohan ei sinänsä ollut muuttunut mihinkään. Äitini kauhisteli jälkikäteen vaellustamme kuultuaan vaellusta harrastavalta
ystävättäreltään näiden eksyneen Muotkan alueelle pari vuotta aiemmin.
Olin tuohon aikaan suhteettoman kiinnostunut kaikkeen valokuvaus-bling-blingiin, joten olen osassa kuvista käyttänyt jotain typeriä sävysuodattimia luodakseni väriä
harmaaseen maailmaan. Olen yrittänyt suodattaa kuvankäsittelyssä ylimääräisiä sävyjä pois, mutta koska joissakin kuvissa olen käyttänyt suodatinta vain puoliksi esim.
vain antaakseni taivaaseen sävyä, saattavat jotkut kuvista olla edelleen vähän omituisen värisiä.
Käyttämäni saamenkielinen sanasto perustuu tuohon 60-luvun karttanimistöön.

18.7.
Saavuimme Muotkan Ruoktulle (josta oli tarkoitus lähteä liikkeelle) hyvissä ajoin noin kolmen aikoihin iltapäivällä.
Automatkan ajan taivas oli pilvessä, mutta perillä paistoi aurinko.
Muotkan Ruoktun parkkipaikalla. Allekirjoittanut toinen vasemmalta.
Minä vein auton
valmiiksi Kaamasmukkaan, johon vaelluksemme oli tarkoitus päätyä. Suunnitelmani oli yrittää liftata takaisin Muotkan Ruoktulle tai sen epäonnistuessa huristaa parin
tunnin päästä tulevalla postiautolla. Liftaus ei tuottanut tulosta kuin vähän ennen postiauton tuloa, kun Ivalolainen nuori mies otti minut kyytiini.
Läksimme kävelemään vartin vaille kuusi seuraten Peltojokivartta etelään sen länsipuolella
kohteenamme Peltotunturi. Puolen tunnin ja kahden kilometrin jälkeen
pysähdyimme syömään. Lämpötila oli 14 ja uudestaan pilviseksi muuttuneelta taivaalta satoi vettä. Huomasimme jo heti tässä vaiheessa vaelluksen teemaksi muodostuneen
sääsket ja niiden runsaslukuisen suvun. Ne söivät miestä rotan lailla, mutta onneksi myös naista.
Peltojokivarren maisemaa etelään.
Peltotunturit.
Jossain ehkä noin Harrijärven kohdalla.
Olimme lopulta perillä Peltotunturin juurella noin vartin yli
puolenyön. Päivän matkaksi muodostui n. 13 km.
19.7.
Heräsimme yhdentoista aikaan. Oli kuivaa ja aurinkokin yritti tirkistellä (18C). Telttapaikka Peltotunturin juurella olevan lammen
rannalla oli tasainen ja pehmeä ja siinä oli hyvä nukkua. Lähdimme matkaan noin vartin yli yksi ja kipusimme parissa tunnissa huipulle.
Reitin varrella Peltotunturin koillispuolella oli hienoja hiekkaharjanteita.
Peltotunturin ympäristö oli kaunista ja helppokulkuista. Tunturin huipulla olevasta
kolmiomittaustornista oli mukavat näköalat ympäristöön. Pyörittyämme aikamme huipulla
lähdimme löntystelemään kohti Koarvikoddsia, jonne kiipeäminen oli seuraavan
päivän ohjelmistossa. Löntystelimme aikamme ja sitten söimme pienen puron varrella
(retkikartta.fi tuntee puron nimellä Culgalamjuuvas).Otimme myös pienet torkut.
Peltotunturi (elikkä siis Pealdoaivi)lounaasta katsottuna
Ruokalevolla
Peltotunturi
Peltojärven eteläpäätä
Kimmo ja taustalla Peltojärvi
Tupakinmittainen tauko
Vuomajoen ylitys
Sääskimyrkynlevitystauko
Hienoista maisemista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) matkanteko oli varsinaista löntystelyä. Lopulta saimme vähän
vauhtia itseemme ja viimeisen reilun tunnin aikana spurttasimme melkein viisi kilometriä. Alunperin
suunnitelmissa oli kiertää Peltojärven toiselle puolelle katsomaan, minkätasoinen kämppä siellä on
ja leiriytyä joko siihen tai sen lähettyville. Laiskuudenpuuskassamme teimme kuitenkin muutoksen
suunnitelmaan - mikä olikin hyvä ratkaisu. Jälkikäteen selvisi, että kämppä on kovin pieni
ja lisäksi turhan kaukana. Sitä ei ollut merkitty käyttämäämme 60-luvun karttaan ja tietämys
kartan sijaintiin perustui löyhästi jostain kirjasta luettuun kuvaukseen.
Leiriydyimme hienolle paikalle Peltojärven lounaispuolelle. Kartan mukaan joki oli ihan vieressä, mutta
todellisuudessa se sijaitsi parikymmentä metriä alaspäin. Olimme perillä vartin vaille 9.
Laitoimme hetkeksi pienen notskin ja sen jälkeen unta pollaan. Päivänmatka n. 14 km.
|













|
|