Ensimmäiselle kokemalleni reittien ulkopuoliselle vaellukselle lähdimme Brasilian voitettua neljännen jalkapallomaailmanmestaruutensa vuonna 1994. Kohteeksi oli valittu Muotkatunturit. Nykyään alueesta on ihan Karttakeskuksen tekemä ulkoilukartta, mutta vielä tuolloin vaelsimme topografisten karttojen "3823 Mutusjärvi" ja "3822+3824 Muotkatunturit" avulla. Kartat perustuivat toinen vuoden 1964 ja toinen vuoden 1968 kartoitukseen, mutta oli niitä sentään täydennetty tiestöjen osalta vuosina 1969 ja 1977. No, maastohan ei sinänsä ollut muuttunut mihinkään. Äitini kauhisteli jälkikäteen vaellustamme kuultuaan vaellusta harrastavalta ystävättäreltään näiden eksyneen Muotkan alueelle pari vuotta aiemmin.

Olin tuohon aikaan suhteettoman kiinnostunut kaikkeen valokuvaus-bling-blingiin, joten olen osassa kuvista käyttänyt jotain typeriä sävysuodattimia luodakseni väriä harmaaseen maailmaan. Olen yrittänyt suodattaa kuvankäsittelyssä ylimääräisiä sävyjä pois, mutta koska joissakin kuvissa olen käyttänyt suodatinta vain puoliksi esim. vain antaakseni taivaaseen sävyä, saattavat jotkut kuvista olla edelleen vähän omituisen värisiä.

Käyttämäni saamenkielinen sanasto perustuu tuohon 60-luvun karttanimistöön.

Kartta

18.7.

     Saavuimme Muotkan Ruoktulle (josta oli tarkoitus lähteä liikkeelle) hyvissä ajoin noin kolmen aikoihin iltapäivällä. Automatkan ajan taivas oli pilvessä, mutta perillä paistoi aurinko.


Muotkan Ruoktun parkkipaikalla. Allekirjoittanut toinen vasemmalta.


Minä vein auton valmiiksi Kaamasmukkaan, johon vaelluksemme oli tarkoitus päätyä. Suunnitelmani oli yrittää liftata takaisin Muotkan Ruoktulle tai sen epäonnistuessa huristaa parin tunnin päästä tulevalla postiautolla. Liftaus ei tuottanut tulosta kuin vähän ennen postiauton tuloa, kun Ivalolainen nuori mies otti minut kyytiini.

Läksimme kävelemään vartin vaille kuusi seuraten Peltojokivartta etelään sen länsipuolella kohteenamme Peltotunturi. Puolen tunnin ja kahden kilometrin jälkeen pysähdyimme syömään. Lämpötila oli 14 ja uudestaan pilviseksi muuttuneelta taivaalta satoi vettä. Huomasimme jo heti tässä vaiheessa vaelluksen teemaksi muodostuneen sääsket ja niiden runsaslukuisen suvun. Ne söivät miestä rotan lailla, mutta onneksi myös naista.




Peltojokivarren maisemaa etelään.


Peltotunturit.


Jossain ehkä noin Harrijärven kohdalla.


Olimme lopulta perillä Peltotunturin juurella noin vartin yli puolenyön. Päivän matkaksi muodostui n. 13 km.




19.7.

     Heräsimme yhdentoista aikaan. Oli kuivaa ja aurinkokin yritti tirkistellä (18C). Telttapaikka Peltotunturin juurella olevan lammen rannalla oli tasainen ja pehmeä ja siinä oli hyvä nukkua. Lähdimme matkaan noin vartin yli yksi ja kipusimme parissa tunnissa huipulle.


Reitin varrella Peltotunturin koillispuolella oli hienoja hiekkaharjanteita.























Peltotunturin ympäristö oli kaunista ja helppokulkuista. Tunturin huipulla olevasta kolmiomittaustornista oli mukavat näköalat ympäristöön. Pyörittyämme aikamme huipulla lähdimme löntystelemään kohti Koarvikoddsia, jonne kiipeäminen oli seuraavan päivän ohjelmistossa. Löntystelimme aikamme ja sitten söimme pienen puron varrella (retkikartta.fi tuntee puron nimellä Culgalamjuuvas).Otimme myös pienet torkut.


Peltotunturi (elikkä siis Pealdoaivi)lounaasta katsottuna


Ruokalevolla


Peltotunturi


Peltojärven eteläpäätä


Kimmo ja taustalla Peltojärvi


Tupakinmittainen tauko


Vuomajoen ylitys


Sääskimyrkynlevitystauko



Hienoista maisemista huolimatta (tai ehkä juuri siksi) matkanteko oli varsinaista löntystelyä. Lopulta saimme vähän vauhtia itseemme ja viimeisen reilun tunnin aikana spurttasimme melkein viisi kilometriä. Alunperin suunnitelmissa oli kiertää Peltojärven toiselle puolelle katsomaan, minkätasoinen kämppä siellä on ja leiriytyä joko siihen tai sen lähettyville. Laiskuudenpuuskassamme teimme kuitenkin muutoksen suunnitelmaan - mikä olikin hyvä ratkaisu. Jälkikäteen selvisi, että kämppä on kovin pieni ja lisäksi turhan kaukana. Sitä ei ollut merkitty käyttämäämme 60-luvun karttaan ja tietämys kartan sijaintiin perustui löyhästi jostain kirjasta luettuun kuvaukseen.

Leiriydyimme hienolle paikalle Peltojärven lounaispuolelle. Kartan mukaan joki oli ihan vieressä, mutta todellisuudessa se sijaitsi parikymmentä metriä alaspäin. Olimme perillä vartin vaille 9. Laitoimme hetkeksi pienen notskin ja sen jälkeen unta pollaan. Päivänmatka n. 14 km.




Etusivu

Ammarnäs
Hammastunturi
Kaldoaivi 3
Kaldoaivi 2
Kaldoaivi 1
Muotkatunturit 2
Muotkatunturit 1
Paistunturit 3
Paistunturit 2
Paistunturit 1
Ukk-puisto