20.7.      Heräsimme kymmeneltä, kun ulkona joku lokki rääkkäsi kovaäänisesti jotain haukkaa. Auringon paistaessa lämpimästi (n. 20 astetta) leiripaikka oli vieläkin hienompi kuin illalla. Sääsketkin olivat kaikonneet johonkin - kenties sopivasti viilentävä tuuli on vienyt ne mukanaan. Koarvikoddsilla lintsasimme hiukan ja jätimme reput tunturin juurelle. Oli upea ilma ja upea tunturi. Ylhäältä oli tosi mahtavat näköalat. Webmaster Koarvikoddsilla Koarvikoddsin pohjoispuolella on erikoiset uurteet Uurteiden pohjalla kasvoi katajaa Koarvikoddsilta jatkoimme Piekanaäytsille, josta ei ole yhtään kuvaa. Kartan jyrkännemerkkien ja eräkirjojen kuvausten perusteella odotin enemmän ja pettymys olikin kohtalainen, kun äytsi paljastui mitättömäksi loivareunaiseksi loveksi kukkuloiden keskellä. Paikanpäällä piti ihan kartasta tarkistaa, että todellakin olemme juuri siinä missä pitääkin. Aurinko paistoi ruokailuun asti. Tunturissa önniäisiä ei oikeastaan ollut, mutta ensimmäisen suon jälkeen niitä seurasi koko suku. Illalla sääskiä oli niin paljon, että kun tauon jälkeen halusi nousta, piti ensin kopistella sääsket pois rinkan päältä, muuten ei olisi jaksanut nostaa. Illalla noin puoli yhdentoista aikoihin löysimme hienon telttapaikan Urrekoaivin juurelta. Sääskiä on palijon!! Onneksi on Ohvia. Päivän matka 17 km. Joko Koarvikoddsin tai Urroaivin luoteispuolella oleva vanha erotuspaikka. Tästä kuvasta en ole ihan varma: lovi tunturissa saattaa olla Piekanaäytsi, mutta suuremmalla todennäköisyydellä kyseessä on kuitenkin Urrekoaivin ja Urroaivin välinen sola kaakosta katsottuna. Leiripaikka Urrekoaivin luoteispuolella. Saimme vielä ilta-auringon. 21.7.      Heräsimme vaivalloisesti vähän ennen yhtätoista. Olisi tehnyt mieli nukkua enemmän mutta aurinko kuumensi telttaa niin paljon, ettei siellä oikein voinut olla. Puuronsyönnin jälkeen kun tavarat oli saatu pakattua, alkoi sataa. Sadetta kesti sen aikaa kun rämmimme valtavissa pusikoissa. Jostain syystä onnistuimme kiertämään Tobiastsohkkan eri puolelta kuin alun perin oli tarkoitus. Päätimme jo tässä vaiheessa jättää Njurgumoaivin luoteispuolella olevan kämpän väliin ja mennä hieman suorempaan Stuorra-Avdsille. Pusikoista päästyämme maasto muuttui helpoksi ja kävely sujuikin aika reippasti. Peuranampumalaakio oli aika siisti. Juuri kun ajattelimme olevamme mahdollisimman kaukana sivistyksestä, näimme Peuranampumalaakion reunalla ultrakevyen lentokoneen. Kävimme sitä hiukan tutkimassa ja sitten palasimme aukiolle, mihin olimme reppumme jättäneet. Pitelimme siinä taukoa, kun yhtä-äkkiä koneen luokse ilmestyi nelivetomönkijöillä poromiehiä. Yksi niistä sitten lähti pörräilemään ilmoihin ja mekin jatkoimme matkaa. Kaukana kavala maailma... Peuranampumalaakiota Poromiehiä mönkijöineen Kimmo alittaa poroaitaa Peuranampumalaakion pohjoispuolella Peuranampumalaakion pohjoispuolella oli hieno tunturien huippujen ympäröimä laaja puuton aukea. Iltasella saavuimme perille noin kymmenen kieppehillä ja jouduin perumaan puheeni aikaisemmista sääskimääristä: nyt niitä vasta oli paljon. Jos yhden halusi tappaa, piti se tehdä terävällä naskalilla. Suuta ei voi avata, muuten oli kasa sääskiä suussa. Ohvi ei auta ja korviin tunkeevat. Teltta pystytettiin ennätysvauhdilla. Kävelimme 16km. 21.7.      Sama tahti jatkuu, heräsimme yhdeltätoista, tai oikeastaan vähän yli. Puuro valmistui puoli tuntia myöhemmin kuin edellisenä päivänä, vasta puoli yhdeltä. Käveltiin sitten kyllä aika haipakkaa n. 5km/h ainakin niin kauan kuin käveltiin Stuorra-Ävdsillä. Sitten noustiinkin tunturiin. Söimme ja pidimme taukoa pienessä saaressa keskellä Nirvejohkaa. Viivyimme siinä pari tuntia. Vanha porokämppä, eli "ilotalo", kuten seinässä luki Porokämpällä pidimme jonkun aikaa taukoa ja sitten jatkoimme loputonta etenemistämme. Loppujen lopuksi pysähdyimme kolmisen kilometriä ennen autoa. Käveltiin 22 km. Mikko nousi yöllä istumaan ja sanoi "mistä te muka niin päättelette, että sinne asti ollaan päästy?" 2307      Herätys klo 8:00. Tuuli aika mukavasti - niin kivasti, ettei ollut önniäisiä. Selviydyimme kaikista aamuhommista tänään 45 minuutissa (ihme ja kumma) ja olimme tiellä jo kymmeneltä ja autolla varttia myöhemmin. Söimme hieman jäätelöä ja joimme limpparia ja kahvia, kävimme uimassa järvessä jossa oli kauhean liukaskivinen pohja, mutta lämmin vesi. Sitten ajelimme Karigasniemeen pullalle ja sitten vielä ulkomaille Karasjoelle, mistä ostimme Norjalaista limpparia ja mehua. Postikorttien lähettelyn jälkeen häivyimme kohti kotia. Sen verran pysähdyimme matkan varrella, että Sodankylässä söimme pitsat.