13.9.

     Kämpän päiväkirjassa valitettiin röyhkeästä harmaakuvemyyrästä, joka asustaa siellä. No, jouduinpa minäkin sen uhriksi. Yöllä heräsin teltassa siihen, että muovipussi rapisee teltan absidissa. Myyrä oli ehtinyt maistaa kuivalihaa, sokeria ja eritoten keksipakettia. Hätistin myyrän pois ja nostin tavarat telttaan. Loppuyön myyrä piti sitten hereillä rapistelemalla teltan absidissa ja juoksemalla teltan päällä. Pari kertaa hätistin sen pari kertaa pois teltan päältä huitaisemalla otsalampulla. Ajattelin, että jos tuollainen etuhammaseliö päättää tulla teltan sisälle, niin teltan tuuletusverkkokangas ei sitä pidättele kuin pari sekuntia.

Pipariksi menneen nukkumisen takia siirsin omatoimisesti herätyskelloa vähän eteenpäin. Aamulla satoi ja taivas oli harmaa. Mökin kuivuudessa ja lämmössä kamat olivat yön aikana kuivuneet, mutta samoista syistä lähtö oli äärettömän hidas. Kello oli melkein 11, ennen kuin pääsimme liikkeelle.


Kiellajokea. Tulipaikkoja oli tarjolla jos jonkinlaisia.
Myös hyviä leiripaikkoja olisi löytynyt.


Giellaroavvin länsipuolella oli jäljellä vain maaruskaa.
Puista lehdet olivat jo muuttaneet etelään.



Kiellajokea.

Kävely eteni kuitenkin ihan kohtalaisesti. Yhden maissa pysähdyimme syömään. Kiellajoen ylityspaikkaa ei siihen mennessä löytynyt, eikä loppujen lopuksi edes leiriytymiseen mennessä. Kämpän kohdalla varmaan olisi ollut, jostain se jäljet jättänyt mönkijäkin oli joen yli tullut, mutta siitä yläjuoksulle joki oli varsin syvää. Olisi siitä varmaan yli päässyt, jos väkisin olisi halunnut, mutta me sitten vain päätimme, ettei meidän reitti mene joen yli. Hyviä leiripaikkoja taasen oli oikeastaan Cievrajuuhalle saakka, sen jälkeen vähemmän.

Kampejoen ja suoalueiden jälkeen maasto muuttui taas mukavaksi kävellä ja leiripaikkojakin olisi saattanut löytyä. Heti Kampejoen jälkeen alkoi poluntapainen ja maasto oli nättiä katajikkoa. Tai ainakin paremmalla säällä olisi ollut nättiä.

Kuuden maissa leiriydyimme Kiellajoen varteen Urroaivin tienoille.


Kampejoen jälkeistä katajikkokangasta.


Telttapaikka sateisessa maisemassa.

Matka oli 11 km, mutta tuntui selässä ja jaloissa kyllä pidemmältä. Ehkä monet viistorinteet vähän väsyttivät nilkkoja. Harmaa päivä, mutta ei satanut kuin vasta viimeisen 1/4 aikaan, eikä silloinkaan koko aikaa. Leiriytymisen jälkeen alkoi satamaan siinä määrin, että iltanuotio jäi.

Hampaanpesumatkalla joku pöllö tuli tsekkaamaan kulkijaa. Pyöri pitkään yläpuolella ja tarkasteli tarkkaan ja varsin läheltä.


14.9.

     Ennakkotunnelmat eivät ole kummoiset, ainakin jos Samilta kysytään. Aamu alkoi sumuisena, mutta vaihtui sateiseen, etten kuin pääsimme ulos teltasta. No, on tässä se hyvä puoli, että kun oppii sietämään kurjia olosuhteita täällä, niin viihtyy paremmin töissä. Ja on se myös niin, että kun tänne pääsee ulos vaeltelemaan sateisessa säässä, niin kyllä sitä sitten ehtii istua sisällä aurinkoisia päiviä!

Yhdeksää tuntia pidempään ei jaksanut maata, vaan seiskalta piti alkaa touhuta. Touhuaminen tosin tyssäsi, kun sade yltyi ja makuupussi alkoi tuntua taas miellyttävältä. Nyt kun kello on 10:10, sade on vähentynyt tihkuksi ja me suunnittelemme lähtöä.

Kiellajoen vesi on muusta Lapin vesistöstä poiketen yllättävän ruskeaa - ei tee mieli juoda keittämättä.


Ruskaa ja auringonpaistetta kun olisi saanut tähänkin maisemaan.


Piekana-äytsi verhoutuneena.

Yhden maissa saatuamme kännykkäverkkoa, pidimme ruokataukoa melkein Piekana-äytsillä. Kun Kiellajoelta lähtee kapuamaan ylös kohti Piekana-äytsiä, on (olisi) reitillä monia nättejä paikkoja, jos olisi ollut aurinkoa ja lehdet puissa. Hassua, etten edelliseltä Muotkan vaellukselta muistanut, vaikka tätä polkua tuli silloin poljettua. Kiellajoen laaksossa ei lehtiä käytännössä enää puissa ole. Näyttää lokakuulta.

Ruokatauon jälkeen selkeni sen verran, ettei tuulen mukana tullut enää tihkua. Äytsin jälkeen kaarroimme taas kohti pohjoista ja ylemmän Honkavuoman alkulatvoja. Siellä leiriydyimme vähän viiden jälkeen pienen puron varrelle. Pidimme iltanuotiota ja Jaakko paisteli juustoleipää ja kuivaporoa. 10 astetta lämpöä ja matkaa 8 km.


Ylemmän Honkavuoman alkulatvoja. Nättiä seutua, vaikkei
harmaalla kelillä valokuvissa näytäkään miltään.


Leiripaikkamme nimetön puro.






Etusivu

Ammarnäs
Hammastunturi
Kaldoaivi 3
Kaldoaivi 2
Kaldoaivi 1
Muotkatunturit 2
Muotkatunturit 1
Paistunturit 3
Paistunturit 2
Paistunturit 1
Ukk-puisto