15.9.      Ysiltä nukkumaan ja seiskalta ylös, vaikka kello soi jo kuudelta. Aamulla vähän satoi. Lämpötila on standardi, eli 10 astetta. Aina! Vähän liian lämmintä untuvapussille. Meinaa yöllä olla hiki. Aurinkoa on odoteltu koko päivä. Ruokataukoon mennessä se on kerran nähty kalpeana kiekkona pilven takana. Norjalainen ennuste lupaa puolipilvistä koko päiväksi. No, mutta vettä ei ole tullut ja se on positiivista. Näkymää Soarvegielakselta Ylemmän Honkavuoman Latvajärville. Riekko. Kävely Soarvegielaksen yli sujui varsin leppoisasti ja Alemman Honkavuoman latvoilta löytyi hieno ruokapaikka. Tämä olisi myös upea leiripaikkana. Nämä jokien latvat ovat hienoja paikkoja! Ruokapaikka. Ylemmän Honkavuoman jokilaaksoa. Yksi, mikä tämän vaelluksen maisemaa katsoessa on ihmetyttänyt, on se, että nuotiopaikkoja on rakennettu valtavat määrät pitkin jokien penkkoja. Surkuhupaisin oli se Kiellajoen varressa oleva, jossa kahdella nuotiopaikalla oli väliä ehkä metri. On vaikeaa ymmärtää, että mikä siinä metrin päässä olevassa nuotiopaikassa on ollut vialla, ettei sitä ole voinut käyttää, tai ettei sen metrin päässä olevan nuotiopaikan kiviä ole edes voinut käyttää, vaan siihen omaan on pitänyt hankkia ihan omat kivetkin. Voisin ajatella ihan noin niin kuin erämaa-ajatuksella, että jos aikaisempi nuotiopaikka ei miellytä, niin voisi sitten edes vaikka purkaa sen vanhan ja rakentaa uuden niistä kivistä, niin ei näyttäisi niin pöljältä nuo rannat. Jokaiselle oma nuotiopaikka. Tässäkin kuvassa kolme ja neljäs olisi ollut muutaman metrin päässä takavasemmalla. No, puoli viideltä se aurinko sitten lopulta tuli. Juuri kun olimme selvittämässä telttapaikkaa Honkavuoman Latvajärvillä. Kyllähän se maiseman tekee komeaksi. Ero on kuin mustavalkotelkkarilla ja HD väriTV:llä. Taivas selkeni sitten vähän enemmänkin, mutta aurinko painui aika nopeasti läheisen tunturin taakse. Oi, jos tällaisen auringon olisi saanut 3-4 tuntia aiemmin! Sieltä se lähti tulemaan. Kohdalla! Samalla kun taivas kirkastui, lämpötila laski. Kun aurinko laski tunturin taakse, lämpötila oli alimmillaan jo 5 astetta. Jaakolle kylmä yö olisi sopinut mainiosti, sillä untuvapussissa on jatkuvasti ollut kuuma. Taivas (taivaan kirkastuessa myös tuuli tyyntyi lähes täysin) kuitenkin pilvistyi puoli seitsemään mennessä ja lämpötila nousi takaisin vakioon, eli kymppiin. Kuu käväisi näkyvissä ehkä 5 sekuntia ja se siitä. Yhdeksän jälkeen alkoi sataa. Pohjoisemman lammen vastarannalla näkyi useampaankin otteeseen valoa - siellä lienee joku leiriytyjä otsalamppunsa kanssa. Näki varmasti myös puolestaan meidän nuotion - sen verran näkyvällä kumpareella olimme. Sopuleita on paljon. Tunturissa ne ovat kuin jonkun adrenaliinihumalan vallassa, kun taas jokilaaksojen sopulit pötkivät karkuun. Tällä leiripaikalla tuntuu olevan myös sopuleita. Saa nähdä, saadaanko nukkua rauhassa. 11,3 km Sopulus populus. 16.9.      Sami heräsi yöllä tepasteleviin askeliin, mutta ei mitään sen kummempaa. Aamun 6:30 herätys kaatui juuri silloin alkavaan vesisateeseen, joka ei kuitenkaan kestänyt kuin ehkä jonkun vartin. Nukuimme silti tunnin lisää. Muutoin näytti hyvältä. Kuu näkyi edelleen ja taivaalla oli oranssi kohta, mutta pilvisyys lisääntyi kuitenkin sen verran, että aurinkoa ei näy. Taivas on kuitenkin kirkkaampi kuin yhtenäkään aamuna tätä ennen. Näkyy jopa sinistä. 10 C. Päivän ainoa aurinkoinen ruskakuva. Luolikkokurua. Leipätauolla Pikku-Peltotunturin kupeella. Aurinkoa ei tipu! Ei, ei sitten millään. Luolikkokuru oli hieno, ja sitten pienen Peltotunturin ja Tuanganuaivin rinteillä olisi ollut upeita valokuvauksellisia ruskapaikkoja, mutta ei aurinkoa! Vaikka sitä oikein pysähdyimme odottamaan melkein Samin hermonmenetykseen saakka. Oli tosi hienoa maaruskaa, ehkä Tuanganuaivin rinteellä vielä paremmin. Maaruska olisi ollut nättiä, muttei se oikein valokuvaan syty ilman auringonvaloa. Kahden jälkeen pysähdyimme syömään Tuanganuaivin itäpuolen kaksoislammille. Oli siinä mielessä luksusruokailu, että ei tarvinnut pystyttää telttaa suojaksi. Loppu häämöttää. Pikkusen ripsi vettä, mutta muuten on ollut kuiva päivä. Paitsi että heti ruokailun jälkeen satoi. Kaikille Muotkalle aikoville pienenä vinkkinä, että Peltojokilaakson polku on tosi tylsää käveltävää. Näillä kaksoislammilla ei kartan mukaan ole nimeä. Ruokatauolla Nuotiopaikoista ja roskista voisi kirjoittaa jos jaksaisi. Tosin nuotiopaikoista tuli jo mainittua, mutta voisin samaan syssyyn kirjoittaa siitä, että sen, mitä vaeltaja tai kalastaja maastoon tuo, voisi hän myös kantaa pois. Niin oluttölkit, tupakka-askit kuin retkimuonapakkauksetkin. Kävelimme reippahasti samaan paikkaan yöksi, missä viivyimme ensimmäisen yön. Kävelymatka ehkä 15 km. Yöllä taivas oli kirkas, kuu paistoi ja lämpötila oli 2 astetta. Nukutti hyvin. 17.9.      Kohtalon ivaa! Aurinko paistaa heti aamusta ja taivas on lähes pilvetön. Muotkan Ruoktulle saunomaan ja auton nokka kohti etelää.