Kartta


25.7.

     Auto jätettiin Nuorgamiin leirintäalueelle ja huonosti nukutun yön jälkeen lähdimme 4:50 Eskelisen linja-autolla kohti etelää. Jalkauduimme reitille noin 6:20 Mieraslompolossa. Lähdimme tallustelemaan tiuhassa vesisateessa Puksajärven erotuspaikalle vievää maastoautouraa pitkin.


Puksajärvelle vievää maastoautotietä. Ivvanasvarrilta etelään.



Käveleskelimme tiuhassa vesisateessa pari tuntia ja noin 6 km, jonka jälkeen
pystytimme teltan, söimme aamupalaa ja nukuimme onnellisesti 1,5h.


Jatkoimme matkaa noin vartti ennen puolta päivää. Harmaasta ja sateisesta maisemasta ei oikein osannut nauttia, vaikka sää siitä parani pikkuhiljaa ja sadekin lakkasi jossain vaiheessa. Ensimmäiselle päivälle oli kaksi vaihtoehtoista suunnitelmaa: Vaihtoehto A oli jäädä majoittumaan Morccesoaivin itäpuolelle, Bajimus Havgajavrin pohjoispuolella olevan lammen rannalle. Paikka olisi ollut varsin idyllinen, mutta koska kello oli vasta kaksi ja paikassa oli hyvä sääskiesiintymä, päätimme toteuttaa suunnitelman B, joka piti sisällään etenemisen Puksajärvelle saakka.

Nousimme Havgajavrelta sen verran ylemmäksi tunturiin, että pääsisimme eroon muuten aika harvalukuisista sääskistä ja pysähdyimme syömään noin puoli kolmelta. Ruokalevon jälkeen jatkoimme neljän maissa. Tässä vaiheessa kilometrejä oli takana noin 12-13.


Ruokatauko siellä jossain.



Puksajärvi highway. Kuvia on taas vain sileimmistä osuuksista. Tie oli paikoitellen
huomattavasti vaikeakulkuisempaa niin soiden kuin kivikkojenkin takia. Tämän kuvan
perusteella uralle ei pidä lähteä millään katumaasturilla. =)


Lopulta kaikesta kivusta ja särystä huolimatta jatkoimme aina Puksajärvelle saakka, mikä ei välttämättä ollut ihan viisas veto näin ensimmäisen päivän kävelyksi kymmenen vuoden tauon jälkeen. Matkaa tuli noin 21 km ja sitä tehtiin lähes tasan 12h. Nyt sitten ihmetellään, että vieläkö jalat huomenna toimivat.

Önniäismyrkkyjä ei ole tarvinnut vielä ollenkaan. On niitä sääskiä paikka paikoin, mutta niin vähän, ettei niitä melkein edes huomaa. Aika kylmä on ollut. Alle 10C ja kova tuuli.


Puksajärvellä.



26.7

     Yhdeksän aikaan menimme nukkumaan. Sitten heräsin ja ajattelin, että "olenpa nukkunut sikeästi". Katsoin kelloa ja se oli 11. Siis illalla. Pilvinen sää oli valaistukseltaan sellainen, että ilman kelloa ei olisi ollut mitään käsitystä vuorokaudenajasta.


Puksajärven aamusumu.


Aamulla heräsimme seitsemältä ja ulkona oli hurja sumu. Tuhrasimme pari tuntia ja lähdimme liikkeelle sumusta huolimatta noin joskus yhdeksän jälkeen. Näkyvyys oli noin 100-200m, joten kompassisuunnistukseksi meni. Etenimme kuitenkin aika hyvää vauhtia. Jalat ja selkä olivat vissiin ok. Sumun takia jätimme kiipeämättä Kuorboaiville ja kiersimme sen länsipuolelta.

Sumu hälveni vasta joskus puolilta päivin. Pidimme pidemmän tauon joskus 12:30-13-30, jolloin olimme tulleet noin 5 km.


Kalsarit kuivaksi!


Jossain vaiheessa Sami otti tuntumaa kivikkoon, mikä olikin Samille päivän kohokohta.

Neljän maissa ja noin 11 km kuljettuamme arvioimme pitkään, että jäämmekö telttailemaan upealle paikalle kahden järven väliselle kannakselle Kuorvoaivin pohjoispuolelle. Päätimme kuitenkin jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaan, koska suunnitellulla leiripaikalla pitäisi olla kartan mukaan lähde. Lähde osoittautui kuitenkin vähän epämääräiseksi ja päätimme juoda vain keitettyä vettä.


Kannas kuvattuna pohjoispuolelta Kuorboaivin suuntaan.


Koska reittimme oli edellisenä päivänä kulkenut maastoautouraa pitkin, olimme lähteneet liikkeelle lenkkareilla. Tarkoitus oli ollut vaihtaa lenkkarit kumppareihin siinä vaiheessa kun saavutamme ensimmäiset suot. Loputon sade oli kuitenkin lopulta kastellut lenkkarit litimäriksi. Saadaksemme lenkkarit kuivatetuksi päätimme yrittää saada aikaiseksi sen verran nuotiota, että kengät saisi kuivatettua. Lenkkarien tarkoitus kun oli olla leirijalkineena hikimärkien kumppareiden sijaan.

Yllättäen nuotiohomma onnistui yli odotusten ja siitä tulikin koko loppuvaelluksen iltojen ohjelmanumero. Maasta keräämämme sormenpaksuiset vaivaiskoivun oksanpalaset osoittautuivat valtavan hyväksi polttopuuksi. Puu kun on tiheää kuin mikä, joten sen lämpöarvo ja palamisaika yllättivät meidät aivan täysin. Sormen paksuista puupalikkaa saattaa palamisajaltaan verrata juurikaan valehtelematta käsivarren paksuiseen mäntyhalkoon.

Saimme kuivatettua lenkkarit ja säästettyä Marinolia keittämällä vettä. Sopivan kovasti puhaltanut tuuli auttoi iltaa sekä antamalla nuotioon kovaa höökiä ja pitämällä sääsket poissa.


Sami nuotiolla.


Nukkumaan menimme ysiltä. Säältään varsin hyvä päivä. Ei satanut vettä - tosin ei paistanut aurinkokaan. Illalla nukkumaanmenoaikaan tuulen mukana rupesi vihmomaan vähän vettä.

10 astetta ja 12 km.



Etusivu

Ammarnäs
Hammastunturi
Kaldoaivi 3
Kaldoaivi 2
Kaldoaivi 1
Muotkatunturit 2
Muotkatunturit 1
Paistunturit 3
Paistunturit 2
Paistunturit 1
Ukk-puisto