30.7.      Aurinko oli laskenut yöllä ensimmäisen kerran tänä syksynä. No mutta siitä huolimatta tänään herättiin 8:00. Liikkeelle päästiin auringon paistaessa 10:30. Farppaljärvi ja Farppaloaivit. Kesän 2008 vaelluksen kohteita. Samat hieman eri kulmasta. Maisemaa Tsahppesoaivilta itään Pulmankijärven laaksoon päin. Norjan puoli erottuu tummempana kuin kotimaa. Stuorra Tsahppesjävri, eli Suuri Mustajärvi lounaasta päin katsottuna. Norjan tunturit taustalla. Hauskoja käkkyräpuita Stuorra Tsahppesjävrin länsipuolella. Suomen ehkä pohjoisimmat joutsenet. Matka eteni ihan ok. Koska näkkäriä on jäljellä julmetusti, pidimme tunnin välein lakisääteisen näkkäri/meetvurstitauon. Söimme kolmen aikoihin Keädgevarrin päällä. Sadekuuro keskeytti ruokalevon. Tai muutama pisara. Meidän ohitsemme meni molemmilta puolin sadekuuro, mutta meidän kohdalle ei osunut. Vaikka olisi jopa toivottu. Aurinko paistoi varsin kuumasti ja tuulen vähäisyyden vuoksi onniäisiä oli siinä määrin, että Samikin oli pakotettu laittamaan myrkkyä. Onnistuimme polttamaan käsivarret. Keädgevarrilla istuessamme sattui hauska juttu. Jompi kumpi kiinnitti huomiota noin viiden kilometrin päässä koillisessa olevaan mökkiin. Yhtä-äkkiä näytti siltä, niin kuin mökki olisi alkanut liikkua. Kävimme seuraavanlaisen keskustelun: - Hei, ihan kuin tuo mökki liikkuisi. - Ei se mitään liiku. - Liikkuu se! Katoppa nyt! - Ei samperi, se oikeasti liikkuu. Se menee tuon tunturin taakse! Mielenterveyden hyvinvointi oli hetken epäiltävänä, mutta sitten karttaa katsoessamme tajusimme "mökin" olleen asuntoauton, joka liikkui Pulmankijärven tiellä. Tajusimme saapuneemme sivistyksen ulottuviin. Keädgejavri Keadgevarrilta katsottuna. Koska Heihkurasvarrilla ei ollut kunnon vesipistettä, jatkoimme aina Skaidejävrin kodalle asti. Nuorgamiin on tästä enää... olisiko 3 km? Yht. noin 13-14 km. Heihkurasvarrilta etelään. Skaidejärven kodalla kohtasimme vaelluksen ensimmäiset ihmiset. Kodalle oli tullut yöpymään pariskunta Etelä-Suomesta. Söimme pois loput eväämme ja ryhdyimme koisimaan hyvissä ajoin. Skaidejärven rannalla. Jalkapesulla. Jaakko poseeraa. Kuivausteline. 31.7.      Herätys klo 8. Onneksi tänään ei ollut sen pidempi kävely kuin mitä oli. Ulkona oli heti aamulla jo 10 astetta, aurinko paistoi ja oli lähes tyyni. Kaunista kyllä, mutta paha vaeltaa. No, matka leirintäalueelle kesti vain tunnin. Saunomisen jälkeen lähdimme huristamaan kohti Etelää ja uusia seikkailuja! Reitti Skaidejärveltä on merkitty ihan oikeaoppisin oranssimustin tolpin. Pulmankijärven tiellä.