24.7.      Ruuan ja hyvin nukuttujen iltapäivätorkkujen ja yöunien jälkeen mieliala oli vähän korkeammalla, varsinkin kun pitkästä aikaa tuuli ilman vettä, joten sai edes vähän kuivattua kamppeita (2,26Mt). Aamulla aurinkokin melkein näkyi. Herätys oli klo 8 ja tarkoitus oli lähteä liikkeelle klo 9. Siinä jopa melkein onnistuimme, 9:25 olimme baanalla. Loppujen lopuksi tästä tulikin oikein mainio päivä! Alkumatkan pari ensimmäistä kilometriä oli maisemaltaan nättejä ja reitiltään aika helppokulkuista, mikä oli omiaan vielä nostamaan tunnelmaa. Taustalla oli kuitenkin luulo siitä, että meidän pitää kävellä 14 km Utsjoen tielle, jotta pääsemme sillan kautta yli. Muuten näytti Vetsijoen ylitys huonolta. Vettä oli - jos nyt ei aivan sikana, niin porsaana ainakin. Vetsijoki. Mutta mutta, muutaman tunnin käveltyämme tulimme mökille, jonka luona olevalta äijältä kysyimme ylityspaikkaa. Äijä sanoi, että juuri kohdalla on, ja normaalisti siitä pääsee kumikengillä, mutta nyt ehkä kahluusaappailla. Me olemme Samin kanssa niin mukavuudenhaluisia, ettei kyllä lähdetä housuitta kahlaamaan. Toisaalta virta oli suuren vesimäärän takia myös niin vuolas, ettei se olisi ehkä ollut kovin turvallistakaan. Äijä kertoi, että mökin kohdalta Vetsijokeen laskeva jokikin oli ollut edellisenä päivänä puoli metriä normaalia korkeammalla. Paras juttu kuitenkin oli, että hän sanoi voivansa viedä meidät kanootilla Vetsijoen yli, ja se oli päivän piristysruiske se!!! Siinä mielentilassa parempi kuin sata jänistä! Mahtava juttu! Säästyimme lähes 20 km:n ylimääräiseltä lenkiltä. Vetsijoen ylitys kanootilla. Vetsijokilaaksoa. Taustalla Barsi. Hallamittarin tuhoamia metsiköitä oli kaikkialla. Tunnelma aika aavemainen. Vuoknoljoen ylityskin meinasi ensin kauempaa katsottuna epätoivouttaa, mutta ei se sitten niin paha ollutkaan. Katso tästä jännittävä dokumenttielokuva ylityksestä (4,64Mt). Vuoknoljohka. Barsilta pohjoiseen. Teno ja Utsjoentien silta. Etualalla hallamittarin tuhoamaa metsää. Barsilla. Barsi-tunturin ylitys oli aika tympeä, mutta perillä oli mahtavaa. Leiriydyimme kolmen maissa tunturin pohjoispuolella olevan lammen rannalle. Tässä tunnelmat (1,92Mt). Aurinko kurkisteli, tuuli oli sopivan kova pitääkseen ötökät loitolla - ja kaiken lisäksi fiilistä nosti ajatus siitä, että tänään ehkä lopulta päästään nuotiolle! Minä jopa pesin termo-aluspaitani. Tuuli kuivattaa kaiken! Jee! Leiripaikkamme Barsin pohjoispuolella. Ryhmäkuva nuotiolla. Sanotaanko vielä, että eilisen lähes luovutusmeiningistä kunnon tunturifiilikseen! Lopultakin tuli myös sitä nuotiota poltettua, jee! Barsilla tuli todettua semmoinen, että on se kyllä niin, että jos meinaa saada sen elämyksen, että pesee illalla hampaita tunturilammen rannalla, niin sen se vaatii, että vähän pitää vitukkoakin kävellä! Iltanuotiolla. Illalla taivas synkkeni, muttei satanut. Aurinko pilkahti hetkellisesti antaen upean valaistuksen. Nukkumaan menimme 22:15. Meinasi olla hiljaisuudessa vaikeuksia saada unta, kun puuttui se kotoisa sateen ropina. Kävelyä 9,19 km.