26.7.      Yöllä taas yllättäen satoi. Herätys 7:30, jonka jälkeen puoli tuntia lisäaikaa. Oli kylmä, mittari sanoi 10 astetta, mutta täytyi olla kylmempi. On epäilys, ettei mittari näytä alle 10 astetta. Aurinko paistoi ehkä noin 5 km:n päässä, mutta telttapaikalle se ei kyllä tullut, sama juttu eilen. Sami Farppaloaivilla. Taustalla oleva vaalea läntti ei ole lunta, vaan Farppaljärvi. Edellisenä vuonna olimme järven toisella puolen. Farppaloaivin neljän huipun tunturiketju meni kuin leikiten: 1,5 h koko 5 km aina itse Farppaloaivin huipulle saakka - muutamista maisema- ja kuvaustauoista huolimatta. Joka huipulta oli hienot näköalat ja fiilis mahtava. Tuuli oli kova, mutta nyt se ei menoa haitannut. Repun sadesuojat piti varuilta ottaa pois, ettei tuuli vie. Sivutuuleen kävely oli vähän hankalahkoa. Tuuli puhalsi reppua sivuun niin, että kaikki tuulen puolen hihnat piti kristää tiukaksi, ettei reppu olisi ollut vinossa. Kaksi takkia päällekäin ei ollut liioittelua. Tuuli oli sen verran kova, että se puhalsi hihnan varassa kädestä roikkuvan kävelysauvan 45 asteen kulmaan. Jälkikäteinen arvio, että ehkä noin 15-17 m/s. Valkoinen poro = Joulupukin poro. Poroja ja taustalla Njällivaaran masto. Ryhmäkuva Farppaloaivin huipulla. Sade lähestyy Norjasta. Poron kallo. Tsahppesjoki. Juomavaraston täydennystä. Tuuli jatkui niin kovana, ettei kahdesta takista tarvinnut luopua. Päivä oli hyvin kaksijakoinen. Tunturilla oli mahtava fiilis, mutta laskeutumisen jälkeen kun tiedossa ei ollut enää kuin kävely Skaidejärvelle kovassa tuulessa ja tympeähkössä maastossa, luonnon yllättäessä taas kerran vihmovalla sateella, oli motivaatio nollassa. No, Uhtsa Tsahppesjärvellä kuultiin sentään kuikka. Tämä se on tympeää kävellä. Yleensä vielä alusta on mättäikköinen. Syömä & lepotauko pidettiin Puollamvarrin juurella klo noin 16-19, jonka jälkeen marssimme varrin yli ja viimeiset tuskastuttavat kilometrit suota ja tympeää mättäikköä Skaidejärven kodalle. Järven reunalla näimme myös vaelluksen ensimmäiset ihmiset (siis toistemme lisäksi). Emme olleet juttusilla, sen verran kaukana olivat. Lopulta kuitenkin 20:05 saavuimme kodalle. Laitoimme tulet kaminaan ja levittäydyimme. Fiilis oli mainio - söimme loppuja eväitä ja kuivatimme vaatteet. Uskaltauduimme jopa kylmässä tuulessa pesemään kainaloita Skaidejärveen - oli mahtava palata kodan lämpöön. Vaikka Skaidejärveltä oli vielä tunnin kävely Nuorgamin leirintäalueelle, oli se jo niin lähellä sivistystä, että sitä koki jo tulleensa perille. Päivänmatkaksi tuli jo ihan kohtalaiset 15,23 km. Vaelluksen säitä kuvaa erityisen hyvin tämänpäiväinen: ruokalevon aikana paistoi hetkisen ajan aurinko, mutta välittömästi teltasta noustuamme alkoi sataa. Toinen on ollut Samin repussa, toinen minun. Uuden repun hankinta lähestyy. Skaidejärven kota. 27.7.      Herätys klo 7:30, aamupalat lämmitetyssä kodassa, viimeiset myötätuulikuset ja matkaan klo 8:50. Valitsimme tielle päästyämme Samin vaatimuksesta luontoreitin, eli möngimme leirintäalueelle yläkautta kaikkien kurujen läpi ja olimme perillä autolla tasan tunnin kuluttua, eli 9:50. Klo 11 pääsimme leirintäalueen saunaan ja sitten kohti uusia seikkailuja!!