19.7.      Kello soi perinteen mukaan, mutta aamu otettiin löysästi. Tarkoitus oli kivuta Gaimmoaiville ja yöpyä siellä. Kilometreissä matka ei ole pitkä, mutta nousua 300 m. Kymmenen maissa syötiin pohjaksi ihan kunnon ruuat. Nilijoessa ei ollut vettä kuin sen verran, että voi mainita. Ihan loppumatkasta pääsimme lumelle. Samassa paikassa näimme pari Kiirunaa. Päivä oli mahtava! Aurinko paistoi silloin tällöin, sadetta ei oikeastaan ollut muutamaa pisaraa lukuun ottamatta, maisemat ensiluokkaiset ja telttapaikka kaiken kaikkiaan yksi parhaista. Viritin aamulla gepsimokkulan kännykän kylkeen, joten saimme tarkkaankin tarkemmat tiedot päivän kävelystä: matka 3982 m, aika 1.49,21, keskinopeus 2,4 km/h, korkeus 585 m, teltan sijainti P 69,6842 I 26,3676. Maisemaa länteen. Alhaalla virtaa Nilijohka. Telttapaikalle saapumisen jälkeen pystytimme ensin teltan ja jäimme suurten vuorikiipeilijöiden tapaan odottamaan sopivaa nousuhetkeä, joka sitten tuli kun kyllästyimme odottamaan. Kävimme Gaimmoaivin huipulla pällistelemässä joka suuntaan ja tulimme pois. Telttapaikka, jossa oli yksi kaikkien aikojen parhaista telttapaikkamaisemista. Huipulla. Telttapaikka huipun suunnasta katsottuna. Tarkkasilmäinen erottaa teltan ja Samin, joka on jonkun sata metriä teltalta oikealle yläviistoon. Rakensimme kivistä grillin ja paistoimme lettuja. En tiedä, mikä saituus oli iskenyt, kun en ollut ottanut enempää lettujauhetta mukaan. Olisi kyllä maistunut, mutta hyviä ne oli nytkin! Trangian teflonkansi toimi paistinpannuna tosi hyvin. Sami tulossa ostoksilta... ei kun keräilemästä polttopuuta. Letunpaistossa. Sama homma. Tässä videonpätkä letunpaistotunnelmista. (2,2Mt). Niin, ihan aluksi meillä oli ollut sellainen suunnitelma, että olisimme jättäneet reput tunturin juurella ja olisimme vain käväisseet huipulla, mutta päädyimme valitsemaan majapaikaksemme huipun. Olimmehan karskeja lapinkävijöitä, emmekä pieniä partiotyttöjä! Pieniä partiotyttöjä millään tavalla aliarvioimatta. Näkymä Nuvvus-Ailiggaalle. Ilta-aurinko laaksossa. Sääskiä ei ole tänäänkään ollut kuin neljä. Nekin pakenivat, kun näkivät varoitukseksi laitetun kuolleen sääsken ruumiin. Välillä lähes tyyni sääkään ei tuonut niitä esille. Hyttysmyrkkyä en ole laittanut kolmeen päivään. Tunturin rinteessä näimme pari Kiirunaa. Kiiruna on riekon näköinen lintu, joka ääntää kuin poro. Ai niin, satoi ihan hitusen räntää/lunta.