20.7.      Yöllä oli 2 C. Mikä heinäkuu se tämmöinen on? Aamulla lähdimme laskeutumaan Gaimmoaivilta itään taas kohti Nilijohkaa. Nilijoen laitamat ovat varsin nättiä seutua. Ruokatauolle jäätiin Gohpalaskaidin lounaisrinteellä valuvan Gohpalasåjan äärelle jo puoli yhdeltä. Siihen mennessä olimme tulleet gps:n mukaan 8579 m kulkunopeudella 2,8 km/h. Leipätaukoa oli kyllä pidetty Duottas-Äitevarrin pohjoisrinteellä, mutta ei kahdella leipäpalalla tule kuin tunnin. Kaksi tekee tiukkaa. Aloitin taas lenkkareilla. Oli niin kuivaa, että soitakin ylittää lenkkareilla kuivin jaloin. Ruokailun aikaan satoi (taas!), joten arvelin maan kastuneen ja vaihdoin kumppareihin. Aivan turhaan. Paitsi että jos tarkkaan muistelen, niin Carsejohkalla oli muutama suopaikka. Gaimmoaivi idästä katsottuna. Ja vähän kauempaa, Gohpalaskaidilta katsottuna. Matkamuistoksi löytyi kotkan sulka. Maisema oli tänään vähän erilaista: tasaista ja metsikköä. Myös tasaista jänkää. Onneksi aurinko paistoi, niin maisema oli kuitenkin ihan ok. Kurjalla säällä olisi kyllä keljuttanut, mutta tämä nyt oli nyt tällainen siirtymätaipale. Carsejohkan tienoo on paikkapaikoin hienoa, myös Linkinjohkan kohta, mihin leiriydyttiin. Carsejohka Avzenjalmjeaggin tienoilla. Tasaista ja helppokulkuista - mutta hemmetin tylsää. Tehtiin se moka, ettei pidetty ruokailun jälkeistä leipätaukoa. Loppu meni taas enemmän tahdonvoimalla kuin kaloreilla. Uuvuttaa moinen. Nähtiin sekä hirven, että karhun paskat, sekä poroja. Myös niiden paskoja, mutta se nyt ei ole mitään, kun niitä muutenkin on tunturit täynnä. Ruokapaikalla oli sääskiä, muuten pysyttelivät pois. Kylmyys ja kuivuus lie asialla. Päivänmatka oli sentään jo 18 km. Laiskureiden keittiö. Maanpinnan tasalla ei ollut kenttää, mutta puolentoista metrin korkeudessa oli. Laiska vaeltaja laittoi kännykän pussiin ja pussin sitten kävelysauvaan kiinni. Näin sitä saattoi nakata viestin taivaalle ja käydä pyydystämässä uuden. Linkinjohkaa yöauringon kajossa.